Ruuhkaa ilmatiellä?

  • Matti Antila

Langaton verkko ei toimi kunnolla, yhteydet pätkivät, harmittaa. Ongelmia ilmenee, vaikka laitteiden pitäisi olla viimeistä huutoa ja signaalivoimakkuusmittari näyttää täyttä kenttää. Kuulostaako tutulta? Useassa tapauksessa syynä on ruuhkainen radiotie, tai vaihtoehtoisesti verkon asetukset, jotka kaipaavat optimointia.

Langattomat yhteydet ovat yleistyneet vauhdilla. Niitä käyttää lähes jokainen uusi tietotekniikkaan liittyvä laite. Standardien ja määrittelyjen päivittymisen myötä yhteysnopeudet ovat kasvaneet ja yhä useammin langaton yhteys on korvannut langallisen myös raskaammassa käytössä. Laitteiden yleistymisen ja käytön lisääntymisen takia myös haasteet ovat kasvaneet.

Langattomat lähiverkot käyttävät yhteiskäytössä olevia, luvasta vapaita taajuusalueita. Muutama vuosi sitten valtaosa langattomien verkkojen laitteista toimi vain 2,4 GHz:n taajuusalueella. Sitä käyttävät monet muutkin laitteet. Mukaan mahtuu radio-ohjattavia lennokkeja, vauvojen itkuhälyttimiä, langattomia valvontakameroita ja pelikonsolien kaukosäätimiä – kaikki nämä langattomien verkkojen lisäksi, varsinaisista häiriöistä puhumattakaan.

Tähän on tullut muutos. Nykyisistä päätelaitteista lähes kaikki toimivat myös 5 GHz:n taajuusalueella, mikä tarjoaa kaksi merkittävää etua 2,4 GHz:n taajuusalueeseen. Suurin etu on käytettävissä oleva taajuuskaista, jota 5 GHz:n taajuusalueella on langattomilla verkoilla noin viisinkertainen määrä 2,4 GHz:n taajusalueeseen verrattuna. Toinen etu liittyy edellä mainittuihin, radiotaajuuksia käyttäviin laitteisiin – suurin osa niistä käyttää vain 2,4 GHz:n taajuusaluetta. Mikäli organisaation kaikki laitteet toimivat 5 GHz:n taajuusalueella, ei langattomien palveluiden tuottamiseen kannata käyttää 2,4 GHz:n ruuhkaisia kanavia.

Laitevalmistajat ovat kehittäneet ratkaisuja radiotien häiriötilanteiden tunnistamiseen ja torjuntaan. Yksi niistä on Cisco Systemsin tukiasemissaan käyttämä CleanAir-toiminnallisuus. Tekniset ratkaisut tarjoavat verkon ylläpitäjälle työkalut häiriöiden tunnistamiseen ja kiertämiseen, mutta itse häiriöitä – tai muita samaa taajuus-aluetta luvallisesti käyttäviä laitteita – ne eivät saa katoamaan. Häiriön tunnistaminen antaa ylläpitäjälle kuitenkin edellytykset löytää langatonta verkkoa häiritsevä järjestelmä ja käynnistää toimenpiteet siitä aiheutuvan haitan pienentämiseksi.

Toinen yleinen ongelmien aiheuttaja ovat langattoman verkon asetukset, erityisesti tukiasemien kanava- ja tehoasetukset. Tukiaseman lähetysteho voi olla tarpeettoman voimakas, mistä johtuen päätelaitteet ”roikkuvat” kiinni alkuperäisessä tukiasemassa pitkienkin matkojen päästä. Tämän seurauksena tukiasema ei kuule päätelaitteen signaalia kunnolla, vaikka toisinpäin signaali on voimakas. Ongelmia saattaa aiheutua myös samaa kanavaa käyttävistä tukiasemista, jotka tahattomasti häiritsevät toisiaan. Useimmat laitteet tarjoavat kanava- ja tehoasetusten säätämiseen automatiikkaa, mutta haastavissa ympäristöissä oikea ratkaisu on toinen: langattoman verkkoympäristön mittaaminen ja sen tulosten perusteella tehtävä verkon asetusten optimointi. Tällä tavoin saadaan verkon asetukset vastaamaan todellista käyttöympäristöä, jolloin langattomalla verkolla on edellytykset toimia hyvin.