Paras kustannus

  • Aki Anttila

Kun pomoni ensimmäistä kertaa alkoi puhumaan ”Parhaasta kustannuksesta”, arvelin että tämä oli sitten tässä. Miten kukaan voisi käyttää negatiivisen konnotaation omaavaa kustannus-sanaa yhdessä paras-sanan kanssa? Mutta kun käskystä aloin perehtymään aiheeseen tarkemmin, alkoivat suomut pudota silmiltäni. Paras kustannus oli todellakin olemassa ja sen lisäksi myös tavoiteltavissa oleva ominaisuus liittyen tietotekniikkainfrastruktuurin hankintoihin.

Paras kustannus -termi liittyy vahvasti paljon esillä oleviin ”Total Cost of Ownership, TCO” ja ”Lifecycle Cost” -termeihin. Kaikkien tarkoituksena on pystyä mallintamaan jonkun tuotteen hankinnasta ja käyttämisestä johtuvia kustannuksia koko tuotteen elinkaaren ajalta. Kustannukset jaetaan perinteisesti kahteen osaan – investointikustannukset (CAPEX, Capital Expenditures) ja operatiiviset kustannukset (OPEX, Operational Expenditures). Varsin usein hankinnoissa katse kohdistuu ainoastaan investointikustannuksiin, ja niiden osalta ollaan valmiita uhraamaan paljon työaikaa prosentin osien hintaviilaukseen. Sen sijaan operatiivisia kustannuksia ei voida, haluta tai pystytä laskemaan, ja sen vuoksi kokonaisrahamäärä jää hämärän peittoon.

Yksittäisen investoinnin kohdalla vakiovastauksia operatiivisten kustannusten laskennan puutteeseen ovat ”Samat resurssit meillä kuitenkin työskentelee” tai ”Sähkö on niin halpaa, ettei sen osuutta kannata laskea” tai ”Tila ei ole varsinainen kustannus”. Tämä on periaatteessa totta, mutta mielestäni ajatusmalli osoittaa kuitenkin ainakin jonkin verran henkistä laiskuutta, joka on vahingollista IT-yksikön tehokkuudelle. Pitää paikkansa, että esimerkiksi työntekijämäärä on sama, mutta on organisaation kannalta täysin eri asia, tekeekö henkilö työtä liiketoiminnan tarvitsemien palveluiden kehittämiseen vai säätääkö hän nykyjärjestelmiä palokuntamoodissa.

Kustannustekijöiden suhde on vaihdellut eri vuosikymmeninä, mutta tällä hetkellä ollaan kulkemassa kohti tilannetta, jossa valtaosa kustannuksesta tulee toiminnasta (OPEX) ja pienempi osa investoinneista (CAPEX). Tästä esimerkkinä ovat tallennusjärjestelmät, joissa investoinnin osuus koko elinkaaren kuluista on pudonnut jopa 20 prosenttiin. Loput 80 prosenttia tulevat kymmenistä erilaisista tekijöistä – suurimpina tietysti henkilöstökulut. Esimerkiksi datakeskuksissa nämä ovat tutkimusyhtiö Gartnerin mukaan noin kolmannes kaikista kustannuksista.

Koska henkilöstökulut ovat kakusta iso osa ja niihin pystytään vaikuttamaan valitun ratkaisun kautta, on pakko ihmetellä, ettei tähän kiinnitetä enempää huomiota. Esimerkiksi tällä hetkellä kovasti muodissa oleva automatisointi voi höylätä pois parhaimmillaan yli 90 prosenttia kaikesta manuaalisesta tekemisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa keskimääräisesti 27 prosentin säästöä kokonaiskuluista! Eli vaikka hankittava ratkaisu olisi 26 prosenttia kalliimpi kuin manuaalisesti säädettävä kilpailija, mutta täysin automatisoitu, on sillä paras kustannus. Ja mielestäni hankintapäätös pitäisi tehdä nimenomaan tämän perusteella!

Ota yhteyttä

Aki Anttila
Aki Anttila Chief Technology Officer 040 7591 631 Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.